— Poistukaa, tytöt, huudahti rouva Denis nousten, jolloin neitien täytyi noudattaa esimerkkiä. — Poistukaa! Teidän puhtaat korvanne eivät saa kuunnella noin kevytmielistä puhetta.
Hän työnsi Athenaiksen ja Émilien heidän kamarinsa ovea kohti ja meni itsekin sinne heidän mukanaan.
D'Harmentalin valtasi julma halu iskeä herra Bonifacea pullolla päähän.
Asemansa naurettavuuden oivaltaen hän kuitenkin hillitsi itsensä.
— Mutta, hän huomautti, — minä luulin, että pengermällä näkemäni kelpo porvari — sillä hänestähän varmaankin puhutte, herra Boniface…
— Samasta vanhasta heittiöstä! No, mitä luulitte?
— Oli hänen isänsä, jatkoi d'Harmental.
— Isänsä? Isäkö hänellä olisi, neiti Bathildella? Ei lainkaan!
— Tai ainakin enonsa.
— Ah, enonsa! Bretagnelaiseen tapaan kenties, mutta ei muutoin.
— Boniface, huomautti rouva Denis majesteettisesti, tullen tyttäriensä huoneesta, jonka perimmäiseen sopukkaan hän varmaankin oli heidät karkoittanut, — olen kertakaikkiaan kieltänyt sinulta tuollaiset kevytmieliset puheet neitien sisartesi kuullen!