Ja asianajajan kolmas kirjuri hyppeli tavoittamaan abbé Brigaudin ja d'Harmentalin, jotka olivat jo ehtineet porrassillakkeelle.
— No noh, pikku peijooni, virkahti abbé sipaisten liivintaskuaan, — mitä sinä sieltä kaivat?
— Älkää ottako huomataksenne, isä Brigaud. Tutkin vain, eikö vyötärystaskuunne ole jäänyt pikku-écua ystävällenne Bonifacelle.
— Maltas, sanoi abbé, — tuossa on iso, jätä meidät rauhaan ja kapaise tiehesi.
— Isä Brigaud, haastoi Boniface kiitollisuutensa yltäkylläisyydestä, — teillä on kardinaalin sydän, ja jollei kuningas tee teistä enempää kuin arkkipiispan, niin se on kelvotonta! Hyvästi, herra Raoul, hän jatkoi puhutellen chevalieria niin tuttavallisesti kuin olisi tuntenut hänet vuosien ajalta. — Sanon vieläkin, varokaa neiti Bathildea, jos tahdotte varjella sydäntänne, ja nakatkaa kalikalla Mirzaa, jos pidätte lukua pohkeistanne!
Ja heilauttaen toisen jalkansa kaidepuulle hän yhdellä ponnahduksella luiskahti katuovelle, lainkaan koskettamatta ensimmäisen kerroksen portaiden tusinaa askelmaa.
Brigaud seurasi Boniface-ystäväänsä rauhaisempaan tapaan, sovittuaan chevalierin kanssa kohtauksen kello kahdeksaksi illalla. D'Harmental nousi ullakkokamariinsa syvissä mietteissä.
TUMMANPUNAINEN NAUHARUUSUKE
Chevalierin ajatuksia ei askarruttanut lähenevä ratkaisu, jossa hän oli valinnut niin tärkeän osan, eikä myöskään se abbé Brigaudin erinomainen varokeino, että hän oli majoittanut uuden ystävänsä sellaiseen taloon, johon hänen tapanaan oli ollut kymmenen vuoden aikana pistäytyä melkein päivittäin, niin että heidän kohtauksensa eivät tiheämminkään tapahtuvina voineet herättää huomiota. Hänen mielessään ei ollut rouva Denisin majesteettinen lausunta, ei neiti Émilien soprano tai neiti Athenaiksen altto eikä herra Bonifacen kujeellisuus. Hän ajatteli yksinomaan Bathilde-rukkaa, jota oli emäntänsä luona kuullut käsiteltävän niin loukkaavasti.
Kuitenkaan ei Bonifacen karkea syytös ollut vähääkään tehonnut niihin vielä sekaviin ja selittämättömiin tunteisiin, joita nuori tyttö oli chevalierissa herättänyt. Ensimmäinen vaikutelma oli tosin ollut kiusaantunut, inhon aistimus. Mutta ajatellessaan asiaa hän oli heti seuraavassa hetkessä käsittänyt, että tuollainen liitto oli mahdoton.