Molemmat julkipuolet olivat muuten samanlaiset, paitsi että — kun Valois-katu oli kahdeksasta kymmeneen jalkaan matalammalla kuin Rue des Bons-Enfants — pohjakerran ikkunat ja ovi sillä puolella avautuivat pengermälle, josta oli tehty pikku puutarha. Keväisin tätä kaunisti kukkaloisto, mutta se ei ollut hallitsemansa kadun kanssa missään yhteydessä. Rakennuksen ainoa katuovi johti Rue des Bons-Enfantsille.
Parempaa eivät salaliittolaisemme olisi voineet toivoakaan. Oli varsin mahdollista, että regentti saapuisi rouva de Sabranin luo jalkaisin, ja todennäköistä, että hän poistuisi vasta yhdentoista jälkeen. Silloin hän olisi kuin hiirenpyydyksessä, koska hänen oli pakko astua ulos samasta ovesta, josta oli sisällekin mennyt, ja suunniteltu kaappaus oli erittäin helppo panna toimeen Rue des Bons-Enfantsilla, joka oli Palais-Royalin ympäristön autioimpia ja pimeimpiä katuja.
Sitä paitsi kadun varrella oli siihen aikaan — kuten on nykyäänkin — useita hyvin epäiltäviä taloja, joissa yleensä kävi rähisevää joukkoa. Saattoi niin pitää jotensakin varmana, ettei suurestikaan välitettäisi huudoista, kun kadulta oli totuttu kuulemaan hälinää silloin tällöin. Jos kaupunginvartio saapuisikin, niin se tämän arvoisan järjestysvallan tavan mukaan tapahtuisi melko myöhään ja vitkallisesti, joten kaikki olisi sitä ennen jo päättynyttä.
Tarkasteltuaan alueen, päätettyään strategisesta järjestelystä ja painettuaan mieleensä talon numeron d'Harmental ja abbé Brigaud erosivat. Abbé meni Arsenaaliin selostamaan Mainen herttualle chevalierin jatkuvaa harrastusta ja d'Harmental palatakseen ullakkohuoneeseensa Rue du Temps-Perdun varrelle.
Bathilden kamari oli valaistu niin kuin edellisenäkin iltana. Tällä kertaa neitonen ei piirtänyt, vaan ahkeroi ompelutyössä. Valo sammutettiin vasta kello yhdeltä aamulla. Pengermän porvari taasen oli noussut omaan korkeuteensa jo aikaa ennen d'Harmentalin tuloa.
Chevalier nukkui huonosti. Alkavan rakkauden ja päättyvän salahankkeen väliin joutunut ei voi olla kokematta erinäisiä siihen asti tuntemattomia ja nukkumiselle haitallisia ajatuksia. Aamun lähetessä hänet kuitenkin voitti väsymys, ja hän heräsi vasta tuntiessaan käsivarttansa pudisteltavan rajusti. Chevalier varmaankin näki parhaillaan jotakin pahaa unta, jonka jatkolta tämä ravistelu hänestä tuntui, koska hän vielä puoleksi unessa hapuili pistoolejaan yöpöydältä.
— Hohhoh! huudahti abbé. — Hetkinen, nuori mies, hitto, kuinka olettekin joutuisa! Avatkaa silmänne selälleen; hyvä, kas niin, joko tunnette minut?
— Vai niin, tekö abbé! sanoi d'Harmental nauraen. — Toden totta, olipa hyvä, että pysähdytitte minut. Satuitte paikalle pahalla hetkellä: näin unta, että minua tultiin vangitsemaan.
— Hyvä merkki, tuumi abbé Brigaud, — hyvä merkki. Tiedättehän, että unet ovat päinvastaisia todellisuudelle: kaikki luistaa onnellisesti.
— Kuuluuko jotakin uutta? kysyi d'Harmental.