Sitten hän sanoi Charnylle ääntänsä korottaen:
»Te halusitte selitystä rouva de Charnyta koskevassa asiassa. Vaatikaa sitä selitystä tohtori Gilbertiltä. Hän voi sen teille antaa paremmin kuin kukaan muu.»
Gilbert oli astunut huoneeseen ja kuullut Marie-Antoinetten lausumat sanat. Hän oli pysähtynyt kynnykselle liikkumattomaksi.
Kuningatar viskasi Charnylle hänen veljensä kirjelipun ja astui pari askelta pukeutumishuoneeseensa päin, mutta häntä nopeammin kreivi katkaisi häneltä tien ja tarttui hänen ranteeseensa.
»Anteeksi, madame», sanoi hän, »mutta se selitys on annettava teidän kuullenne».
»Hyvä herra», sanoi Marie-Antoinette katse kuumeisena ja hampaat yhteen puristettuina, »unohdatte kaikesta päättäen, että minä olen kuningatar!»
»Te olette kiittämätön ystävä, joka parjaa ystäväänsä. Te olette lemmenkade nainen, joka soimaa toista naista, sen miehen vaimoa, joka kolmen viime päivän kuluessa on pannut henkensä alttiiksi teidän takianne parikymmentä kertaa, kreivi de Charnyn vaimoa! Teidän kuullenne, joka olette häntä parjannut, joka olette häntä solvannut, on hänelle tehtävä oikeutta… Istuutukaa siis tuonne ja odottakaa.»
»Hyvä on», sanoi kuningatar. »Herra Gilbert», jatkoi hän yrittäen nauraa, mikä ei oikein onnistunut, »te kuulette, mitä herra kreivi haluaa».
»Herra Gilbert», sanoi Charny hyvin kohteliaasti ja arvokkaasti, »te kuulette, mitä kuningatar käskee».
Gilbert astui esiin ja silmäili Marie-Antoinettea surullisena.