Andrée värähti sydänjuuria myöten. Ensimmäisen kerran Charny oli panematta arvonimen eteen sanaa madame.
Ja hänen äänensä oli tällöin ilmaissut sanomatonta hellyyttä.
»Anteeksi! Minulta, herra kreivi? Olkaa hyvä ja selittäkää, mitä!»
»Käyttäytymistäni kuluneitten kuuden vuoden aikana…»
Andrée silmäili häntä syvästi kummissaan.
»Olenko milloinkaan valitellut, herra?» kysyi hän.
»Ette, madame, sillä te olette enkeli!»
Andréen silmät hämärtyivät ja hän tunsi kyynelten kihoavan silmäripsiinsä.
»Te itkette, Andrée?» sanoi Charny.
»Oh», huudahti Andrée puhjeten kyyneliin, »suokaa anteeksi, herra, mutta en ole tottunut kuulemaan teidän puhuttelevan minua näin… Ah, hyvä jumala, hyvä jumala!»