Ja hän heittäytyi leposohvaan ja hänen päänsä vaipui käsien varaan.
Tovin kuluttua hän levitti kätensä, ravisti päätänsä ja huudahti:
»Mutta minähän olen mieletön!»
Äkkiä hän vaikeni. Sillaikaa kun hänen silmänsä olivat olleet käsien peitossa, oli Charny polvistunut hänen eteensä.
»Ah, te polvillanne minun edessäni, te minun jalkojeni juuressa!» sanoi hän.
»Enkö sanonut teille, Andrée, että olen tullut pyytämään teiltä anteeksi?»
»Polvillaan minun edessäni, minun jalkojeni juuressa!» toisti Andrée kuin henkilö, joka ei voi uskoa näkemäänsä todeksi.
»Andrée, olette irroittanut kätenne minun käsistäni», sanoi Charny.
Ja hän ojensi jälleen kätensä nuorelle naiselle.
Mutta Andrée väistyi syrjään ilmaisten tunnetta, joka vivahti kauhuun.