»Mitä, ettekö käsitä?» huudahti. Bailly. »Koska hän aikoo palata preussilaisten, itävaltalaisten, emigranttien etunenässä. Koska hän aikoo virittää kansalaissodan ja ulkomaisen sodan.»
»Te siis arvelette», sanoi Lafayette, joka ei vieläkään ollut vakuutettu, »te siis arvelette, että kansan etu vaatii kuninkaan paluuta?»
»Niin», vastasivat Bailly ja Beauharnais jälleen yhteen ääneen.
»Hyvä on», virkkoi Lafayette, »on kiirehdittävä tavoittamaan häntä».
Ja hän kirjoitti seuraavan määräyksen:
Isänmaan viholliset ovat ryöstäneet kuninkaan ja senvuokst
kansalliskaartit määrätään vangitsemaan heidät.»
Huomatkaa tarkoin, että vuoden 1791 koko politiikka, kansalliskokouksen loppu pyöri juuri siinä.
Koska kuningas oli välttämätön Ranskalle, koska hänet oli saatava takaisin, oli selitettävä, että hänet oli ryöstetty eikä että hän oli paennut.
Lafayette ei ollut vakuutettu asiasta. Lähettäessään Romeufin matkalle hän kehoitti tätä olemaan liikoja kiirehtimättä. Nuori ajutantti oli lähtenyt päinvastaiseen suuntaan kuin Ludvig XVI ollakseen varma, ettei tapaisi häntä.
Valitettavasti oli oikealla tiellä Billot.