Heinäkuun 13 päivänä parvekkeet olivat täynnä taattua yleisöä, joka oli päästetty sisälle erikoislippujen turvin. Se oli sitä väkeä, jota meidän päivinämme sanotaan palkatuiksi taputtajiksi.
Rojalistit olivat lisäksi miehittäneet käytävät. Tätä tilaisuutta varten oli haettu esille puukkoritarit.
Erään edustajan ehdotuksesta Tuileriein portit suljettiin.
Ah, sinä iltana kuningatar oli odottanut Barnavea yhtä kärsimättömästi kuin heinäkuun 15 päivän iltana!
Eikä sinä päivänä kuitenkaan päätettäisi mitään ratkaisevaa. Vain eräs viiden valiokunnan laatima lausunto luettaisiin.
Tässä lausunnossa sanottiin:
»Hallitusmuoto ei mainitse kuninkaan paosta mitään, mutta kuninkaan loukkaamattomuus on siihen merkitty.»
Komiteat olivat niinmuodoin tulkinneet kuninkaan loukkaamattomaksi ja luovuttivat oikeudelle vain markiisi de Bouillén, kreivi de Charnyn, rouva de Tourzelin, lähetit, palvelijat ja lakeijat. Milloinkaan ei ole nerokasta tarinaa isoisista ja vähäisistä sovitettu näin täydellisesti.
Kysymyksestä keskusteltiin muuten enemmän jakobiinien kokouksessa kuin kansalliskokouksessa.
Koska sitä ei vieläkään ratkaistu, jäi Robespierre entiselle häilyvälle kannalleen. Hän ei ollut tasavaltalainen eikä monarkisti. Ihminen voi olla vapaa kuninkaan alamaisena yhtä hyvin kuin senaatin hallittavana.