»Varokaa! Sellainen säädös ratkaisee ennakolta, ettei kuningasta voida tuomita.»
Hämmästyttiin, sillä ilmeinen rikos oli ollut tekeillä. Ei uskallettu äänestää. Ovelta kuulunut kolina päästi kansalliskokouksen pulasta.
Minimien veljeysseuran lähetystö siellä oli tulossa tuomaan Dantonin innoittamaa, Tallienin sepittämää ja kansan allekirjoittamaa julistusta.
Kansalliskokous kosti hairahduksensa näille välikysymyksen esittäjille.
Se kieltäytyi kuuntelemasta heidän julistustaan.
Silloin Barnave nousi.
»Älköön sitä luettako tänään», sanoi hän, »mutta huomenna kuunnelkaa, mitä se sisältää, älkääkä antako keinotekoisen mielipiteen vaikuttaa itseenne… Lain tarvitsee vain sijoittaa merkkinsä ja kaikki kunnon kansalaiset kerääntyvät sen ympärille!»
Lukija, muistakaa nämä sanat, lukekaa uudelleen nämä viisi sanaa, pohtikaa lausetta: Lain tarvitsee vain sijoittaa merkkinsä! Ne sanat lausuttiin heinäkuun 14 päivänä, heinäkuun 17 päivän verilöyly sisältyy niihin sanoihin.
Nyt ei siis enää katsottu tarpeelliseksi edes näön vuoksi tunnustaa kansalle kaikkivaltaa, jonka haltijaksi se oli luullut päässeensä kuninkaansa paon tai oikeammin valtuutettunsa petoksen jälkeen. Tämä kaikkivalta annettiin nyt julkisesti Ludvig XVI:lle ja jos kansa sitä vaati, jos kansa esitti kyselyjä, merkitsi se vain keinotekoista mielipidettä, josta kansalliskokous, kansan toinen valtuutettu, selviytyisi sijoittamalla siihen merkkinsä!
Mitä merkitsivät sanat: sijoittaa lain merkki?
Julistaa sotalaki ja istuttaa punainen lippu.