1. Seuraavat suojelevat toimenpiteet:
»Jos kuningas pettää valansa, jos hän hyökkää kansansa kimppuun tai ei puolusta sitä, luopuu hän vallastaan, muuttuu tavalliseksi kansalaiseksi ja on syytteenalainen rikoksista, jotka hän tekee luopumisensa jälkeen.»
2. Seuraavat rankaisevat toimenpiteet:
»Bouillé, päärikollinen, ja kaikki henkilöt, jotka ovat olleet mukana kuninkaan ryöstössä, pannaan syytteeseen.»
Juuri kun kansalliskokous oli äänestänyt, oli kansakin saanut valmiiksi vastalauseensa ja allekirjoittanut sen. Se tuli nyt esittämään sitä kansalliskokoukselle, jonka se huomasi paremmin vartioiduksi kuin milloinkaan varemmin. Kaikki valtamiehet olivat sinä päivänä sotilassäätyä: kansalliskokouksen puheenjohtajana oli Charles Lameth, nuori eversti, kansalliskaartin päällikkönä oli Lafayette, nuori kenraali. Vieläpä arvon astronoomissammekin, Baillyssa, joka oli sitaissut tiedemiespukunsa ylle kolmivärisen vyön ja pannut ajattelijanpäähänsä valtuuston jäsenen virka-asuun kuuluvan kolmikolkkahatun, oli jotakin sotaista näiden pistinten ja piikkien keskellä jopa niin paljon, että rouva Bailly, nähdessään hänet tuollaisena, luuli häntä Lafayetteksi, kuten hän joskus kuulemma piti Lafayettea miehenään.
Kansa aloitti neuvottelut. Se esiintyi niin vähän vihamielisesti, ettei neuvottelua voitu mitenkään välttää. Tämän neuvottelun tulos oli, että kansan edustajien sallittaisiin puhutella herroja Pétionia ja Robespierreä. Huomaatteko, kuinka näiden uusien nimien suosio kasvaa sitä mukaa kuin Duportien, Lamethien, Barnavein, Lafayettein ja Baillyin heikkenee? Kansan edustajat, lukumäärältään kuusi, lähtivät kansalliskokoukseen hyvin saatettuina. Robespierre ja Pétion riensivät heitä vastaan Feuillanttien kujalle.
Se tapahtui liian myöhään, äänestys oli jo suoritettu!
Kansalliskokouksen valitsemat lähetit, jotka eivät ollenkaan hyväksyneet tätä äänestystä, eivät varmaankaan selostaneet sitä kansan edustajille sillä tavalla, että se olisi tuntunut näistä suloiselta niellä. He palasivatkin raivostuneina niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet.
Kansa oli joutunut tappiolle kauneimmassa pelissä, minkä kohtalo ikinä on pannut kansan käsiin.
Kansa olikin äkeissään. Se vyöryi kaupungille ja ryhtyi sulkemaan teattereja. Teatterien sulkeminen on, kuten muuan ystävämme sanoi vuonna 1830, Pariisissa musta lippu.