Oopperassa oli varusväki, se vastusteli.
Neljäntuhannen kiväärinsä ja tuhannen piikkinsä turvin Lafayette ei parempaa pyytänytkään kuin päästä tukahduttamaan tämän alkavan kapinan. Kaupunginvaltuusto epäsi häneltä määräykset.
Tähän asti oli kuningatar ollut selvillä tapahtumien kulusta. Mutta sitten raportit olivat ehtyneet, niiden jatko oli hävinnyt yöhön, joka ei ollut niin pimeä kuin ne.
Barnaven, jota hän nyt odotteli lopen kärsimättömästi, piti tulla kertomaan hänelle, mitä oli tapahtunut tämän 15 päivän kuluessa.
Kaikki muuten tunsivat jonkun suuren tapahtuman lähestyvän.
Kuninkaalle, joka niinikään odotteli Barnavea rouva Campanin toisessa huoneessa, tultiin ilmoittamaan, että tohtori Gilbert oli saapunut, ja voidakseen paremmin tarkata tapahtumien selostusta hän oli mennyt omaan huoneeseensa Gilbertiä puhuttelemaan ja jätti Barnaven kuningattaren hoidettavaksi.
Vihdoin kello puoli kymmenen korvissa käytävästä kuului askelten ääni ja lyhyt sananvaihto portailla seisovan vartijan kanssa. Sitten ilmestyi käytävän päähän muuan nuori mies, yllä kansalliskaartin luutnantin puku.
Tulija oli Barnave.
Kuningattaren sydän sykki kuin tuo mies olisi ollut kaikkein jumaloiduin rakastaja. Hän raotti ovea ja Barnave, pälyiltyään ympärilleen, pujahti sisälle.
Ovi sulkeutui heti, ja ennenkuin sanaakaan oli vaihdettu, kuului salvan loksahdus pieliraudassaan.