XVI
Heinäkuun 15 päivä
Molempien sydän sykki yhtä kiihkeästi, mutta tuiki vastakkaisten tunteitten vaikutuksesta. Kuningattaren sydän sykki koston toivoa, Barnaven sydän sykki halua tulla rakastetuksi.
Kuningatar astui kiireesti toiseen huoneeseen etsien, voisi sanoa, valoa. Hän ei tosin pelännyt Barnavea eikä tämän rakkautta. Hän tiesi, että se rakkaus oli kunnioittavaa ja uhrautuvaa, mutta naisen vaisto kehoitti häntä pakenemaan pimeää.
Toiseen huoneeseen tultuaan hän heittäytyi nojatuoliin istumaan.
Barnave pysähtyi ovensuuhun ja tarkasti yhdellä silmäyksellä tämän kahden kynttilän valaiseman pikku huoneen.
Hän odotti näkevänsä kuninkaan, joka oli ollut läsnä hänen kahdesti ‘ aikaisemmin keskustellessaan Marie-Antoinetten kanssa.
Huone oli tyhjä. Ensimmäistä kertaa Meauxin piispanpalatsin parvekkeella tehdyn kävelyn jälkeen hän oli kahdenkesken kuningattaren kanssa.
Hänen kätensä kohosi kuin itsestään sydämen kohdalle; se tunsi sydämen sykinnän.
»Ah, herra Barnave», sanoi kuningatar lyhyen äänettömyyden jälkeen, »olen odottanut teitä jo kaksi tuntia».