Barnaven ensimmäinen liike oli, kuullessaan tuon moitteen, joka lausuttiin niin lempeällä äänellä, että sen lausuja lakkasi olemasta syyttäjä muuttuakseen vaikertajaksi, Barnaven ensimmäinen liike oli heittäytyä kuningattaren jalkoihin, mutta kunnioitus esti häntä siitä.
Sydän nimittäin sanoo, että osoittaa kunnioituksen puutetta, jos heittäytyy polvilleen naisen eteen.
»Ah, madame, se on totta», sanoi hän, »mutta minä toivon teidän majesteettinne olevan vakuutetun siitä, etten ole tahallani myöhästynyt».
»Niin, niin», sanoi kuningatar nyökäyttäen kevyesti päätänsä, »minä tiedän, että te olette monarkian ystävä».
»Minä olen erikoisesti kuningattaren ystävä», oikaisi Barnave. »Juuri siitä minä haluan teidän majesteettinne olevan vakuutetun.»
»Sitä en epäilekään, herra Barnave… Ette siis voinut tulla aikaisemmin?»
»Aioin tulla jo kello seitsemän ajoissa, mutta silloin oli vielä liian valoisaa ja minä tapasin — kuinka sellainen mies uskaltaa lähestyä palatsianne! — tapasin terassilla herra Maratin.»
»Herra Maratin?» sanoi kuningatar kuin tapaillen muististaan sitä nimeä. »Sanomalehtikynäilijän, joka kirjoittaa meitä vastaan, niinkö?»
»Joka kirjoittaa koko maailmaa vastaan, hänet juuri. Käärme-katseellaan hän tarkkasi minua, kunnes katosin hänen näkyvistään Feuillant-pengermän portin taakse… En uskaltanut edes katsahtaa ikkunoihinne. Onneksi tapasin Royalsillalla Saint-Prixin.»
»Saint-Prixin! Kuka se on?» sanoi kuningatar miltei yhtä ylenkatseellisella äänellä, kuin millä hän oli lausunut Maratinkin nimen. »Näyttelijäkö?»