Marat kyyhöttää kellarissaan, ihmiskammonsa kalvamana. Marat uskoo yhä, että häntä vainotaan, hänen henkeään uhataan, tai teeskentelee uskovansa. Hän näkee pimeässä kuten petoeläimet ja yölinnut. Tästä pimeästä, kuten Trofoniuksen tai Delfoin onkaloista, lähtee joka aamu synkkiä ennustuksia, siroteltuina Kansan ystävän palstoille. Viime päivät Maratin lehti on himoinnut verta. Kuninkaan paluun jälkeen hän on ehdottanut, kansan oikeuksien ja etujen ainoana pelastuskeinona, diktaattoria ja yleistä verilöylyä. Maratin mukaan on ennen kaikkea kansalliskokous nitistettävä ja viranomaiset hirtettävä. Ja vaihtelun vuoksi, kun nitistäminen ja hirttäminen eivät riitä hänelle, hän ehdottaa, että kädet sahattaisiin, peukalot leikattaisiin, haudattaisiin elävältä, pantaisiin paaluihin istumaan! On aika Maratin lääkärin tulla tapansa mukaan hänen luoksensa ja sanoa hänelle: »Te kirjoitatte punaista, Marat. Minun täytyy iskeä teistä suonta!»
Verrière, se inhoittava kyssäselkä, se peloittava kääpiö, jolla on pitkät kädet ja pitkät jalat, jonka olemme nähneet aikaisemmassa niteessämme valmistelevan lokakuun 5 ja 6 päivää ja joka näiden päivien jälkeen on palannut hämäräänsä no niin, heinäkuun 16 päivän iltana hän on tullut jälleen esille hänet on nähty — apokalyptisena ilmestyksenä! sanoo Michelet — valkoisen kuolonratsun selässä, jonka kyljillä heiluvat hänen ryhmypolviset pitkät koipensa. Hän pysähtyy kaikkiin kadunkulmiin ja tienhaaroihin ja, pahan sanansaattajana, kehoittaa kansaa kokoontumaan seuraavaksi päiväksi Mars-kentälle.
Fournier, joka esiintyy ensimmäistä kertaa ja jota sanotaan Fournier amerikalaiseksi, ei suinkaan siksi että hän olisi syntynyt Amerikassa — Fournier on auvergnelainen — vaan koska hän on ollut Saint-Domingossa neekerien rääkkääjänä, Fournier, rappiolle joutunut, menetetyn oikeusjutun ärsyttämä, suuttunut vaitiolosta, jolla kansalliskokous on suhtautunut hänen kahteenkymmeneen anomukseensa — mikä onkin luonnollista, sillä kansalliskokouksen johtomiehet ovat plantaasinomistajia, kuten Lameth, tai sellaisten ystäviä, kuten Duport, Barnave — Fournier on päättänyt kostaa ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa ja hän pysyy päätöksessään, tämä mies, jolla on pedon vaistot ja jonka kasvoilla on hyeenan ilkeä ilme.
Heinäkuun 16 ja 17 päivän välisenä yönä tilanne on seuraavanlainen:
Kuningas ja kuningatar odottelevat tuskaisin mielin Tuileries-palatsissa. Barnave on luvannut heille voittoa, joka saataisiin kansasta. Hän ei ole sanonut, minkälainen se voitto olisi eikä, minkälaisin keinoin se saataisiin. Välipä sillä! Keinot eivät kuuluneet heille; heidän puolestaan toimittiin. — Kuningas toivoo tätä voittoa, koska se parantaa kuninkuuden asemaa, kuningatar, koska se merkitsee hänen kostonsa alkua. Tämä kansa on tuottanut hänelle niin paljon kärsimyksiä, että hai arvelee olevansa oikeutettu kostamaan.
Kansalliskokous, joka nojaa näennäiseen enemmistöön, kuten edustajakamarit yleensä luottavat enemmistöönsä, odottaa seuraavaa päivää melko turvallisin mielin. Se on ryhtynyt varokeinoihin, mitä tapahtuneekin; laki on sen puolella, ja tarpeen tullen se vetoaa kaikkein korkeimpaan iskusanaan: yleinen hyvä!
Lafayette niinikään odottaa päivää pelkäämättä mitään. Hänellä on kansalliskaarti, joka vielä on hänelle uskollinen, ja tässä kansalliskaartissa on joukko-osasto, jossa on yhdeksäntuhatta miestä, entisiä sotureita, ranskan-kaartilaisia, vapaaehtoisia. Tämä osasto kuuluu pikemminkin armeijaan kuin kaupungin kansalliskaartiin. Se on palkattua väkeä, ja sitä sanotaankin palkkakaartiksi. Jos seuraavana päivänä on tehtävä joku hirveä verilöyly, niin tämä osasto sen panee toimeen.
Bailly ja kaupunginvaltuusto odottavat niinikään. Bailly, joka kaiken ikänsä on viettänyt tutkimuksissa ja työkammiossaan, on äkkiä tempaistu politiikkaan ja toreille ja kadunkulmiin. Saatuaan edellisenä päivänä kansalliskokoukselta nuhteet heinäkuun 15 päivän iltana osoittamansa heikkouden johdosta hän panee nukkumaan, päänalustanaan sotalaki, jota hän sovelluttaisi seuraavana päivänä kaikessa ankaruudessaan, jos tarve sitä vaatisi.
Jakobiinit odottavat, mutta täydellisessä hajaannustilassa. Robespierre piileskelee, Laclos, joka on nähnyt lauseensa pyyhkäistävän pois anomuksesta, jurottelee, Pétion, Buzot ja Brissot ovat valmiina, sillä he aavistavat, että seuraavasta päivästä koituu tiukka päivä. Santerre, jonka pitäisi kello yksitoista mennä Mars-kentälle vaatimaan pois anomusta, toisi heille verekset uutiset.
Kordelierit ovat herenneet yrittämästä enempää. Danton on appiukkonsa luona Fontenayssa. Legendre, Fréron ja Camille Desmoulins liittyvät hänen seuraansa siellä. Muut eivät tee mitään, sillä pää puuttuu.