Tykistö panosti murha-aseensa ja oli valmis laukaisemaan.
Lafayette ehti tuskin syöksyä esille ja asettua ratsuineen tykkien eteen.
Hetken harhailtuaan hätääntynyt joukko syöksyi vaistomaisesti Maraisin ja Saint-Antoinen kansalliskaartilaisten rivejä vastaan.
Kansalliskaarti aukaisi rivinsä ja otti vastaan pakenevat. Tuuli oli työntänyt savun sen taholle, niin ettei se ollut nähnyt mitään. Se luuli, että vain pelko oli työntänyt tätä joukkoa edellään.
Kun savu hälveni, näki se kauhukseen maan olevan veren tahraaman ja ruumiitten peitossa!
Tällöin karautti paikalle muuan ajutantti, joka komensi Saint-Antoinen ja Maraisin kansalliskaartin marssimaan eteenpäin, lakaisemaan torin puhtaaksi ja toimimaan yhdessä toisten kaartien kanssa.
Mutta sensijaan kaarti ojensikin kiväärinsä ajutanttia ja niitä ratsumiehiä kohden, jotka ajoivat takaa väkijoukkoa.
Ajutantti ja ratsumiehet väistyivät näiden isänmaallisten pistinten tieltä.
Kaikki, jotka olivat paenneet tälle taholle, saivat osakseen järkähtämättömän turvan.
Seuraavassa tuokiossa Mars-kenttä oli tyhjä. Jäljelle jäivät vain miesten, naisten ja lasten ruumiit. Palkkakaartin hirveä yhteislaukaus oli ne surmannut tai haavoittanut, toiset poloisista pakenevista olivat saaneet surmansa rakuunien sapeliniskuista tai tallautuneet hevosten kavioihin.