»Niin on, madame», vastasi Gilbert tyynesti, »ja sepä se tekeekin kuninkaan astuman harha-askelen niin vaaralliseksi».
»Mutta, hyvä herra, kirje oli alusta loppuun kuninkaan sommittelema, ja heti kun minä olin sen allekirjoittanut, kuningas taittoi ja sinetöi sen, ja sitten se annettiin suoraan lähetille, jonka piti viedä se perille.»
»Se on totta, madame.»
»Lähetti on siis pidätetty?»
»Kirje on luettu.»
»Mutta meidän lähellämme on siis pelkkiä heittiöitä?»
»Kaikki miehet eivät ole Charnyn kreivejä!»
»Mitä sillä tarkoitatte?»
»Ah, madame, tarkoitan sitä, että muuan niistä kohtalokkaista enteistä, jotka tietävät kuninkaitten tuhoa, on, että nämä karkoittavat luotansa miehet, jotka heidän pitäisi liittää rautaisin sitein kohtaloihinsa.»
»Minä en ole karkoittanut herra de Charnyta», sanoi kuningatar katkerasti, »herra de Charny on lähtenyt omasta tahdostaan. Kun kuninkaat tulevat kovaonnisiksi, eivät mitkään siteet ole kyllin lujia pidättämään heidän lähellään entisiä ystäviä.»