Kuningas puhui seisaaltaan. Kansalliskokous kuunteli häntä seisaallaan. Puheen jälkeen perustuslain asiakirjat allekirjoitettiin ja kaikki istuutuivat.
Silloin puheenjohtaja — se oli tänä päivänä Thouret — nousi puhumaan, mutta pari kolme lausetta sanottuaan hän huomasi, ettei kuningas ollut noussut, ja hänkin istuutui.
Tämä teko sai parvekkeet paukuttamaan käsiä.
Nämä monesti toistuneet suosionosotukset kuullessaan kuningas ei voinut olla kalpenematta.
Hän otti taskusta nenäliinan ja pyyhkieli hiestynyttä otsaansa.
Kuningatar istui erikoisaitiossa. Hän ei jaksanut enempää, hän nousi, lähti, paiskasi oven vähäisesti kiinni ja ajatti itsensä Tuilerieihin.
Hän astui huoneeseensa lausumatta sanaa edes lähimmille ystävilleen.
Charnyn lähdettyä hänen luotansa hänen sydämensä oli tullut tulvilleen katkeruutta, mutta se ei laskenut sitä ulos.
Puolta tuntia myöhemmin kuningas palasi palatsiin.
»Kuningatar?» kysyi hän heti.