»Missä he ovat?»
»He lähtivät aamulla.»
»Minne?»
»Maatilalleen Boursonnesiin.»
»Ah, hitossa!» pääsi Pitoun suusta, ikäänkuin hän olisi puhellut itsekseen. »Heidät minä siis tapasin Dammartinin tienhaarassa. He olivat varmastikin niissä postivaunuissa… Olisinpa sen tiennyt!»
Mutta Pitou ei tiennyt sitä ja hän oli antanut kreivin ja kreivittären ajaa ohitseen.
»Hyvä ystävä», puuttui nyt tohtorin ääni puheeseen, »voisitteko isäntäväkenne poissaollessa antaa meille eräät tiedot?»
»Ah, suokaa anteeksi, herra», vastasi portinvartija, joka ylimystapoihin tottuneena tunsi käskijän äänen siinä äänessä, joka puhui noin kohteliaasti ja lempeästi.
Ja tuo kunnon mies aukaisi portin ja tuli alushousuisillaan pumpulimyssy kädessä, ottamaan määräyksiä, kuten palvelijain kielessä sanotaan, tohtorin vaununoven eteen.
»Mitä tietoja herra haluaa?» kysyi hän.