Ja tervehdittyään kunnioittavasti tohtoria hän palasi kotiinsa.
»No?» kysyi Gilbert.
»No», vastasi Pitou, »minä lähden Ville-d'Avrayhin».
Pitou oli alati valmis lähtemään.
»Tunnetko tien?» sanoi tohtori.
»En, mutta te selitätte sen minulle.»
»Sinulla on kultainen sydän ja rautaiset kintut», sanoi Gilbert nauraen. »Mutta tule nyt levähtämään. Lähdet huomenaamulla.»
»Mutta jos asia on kiireellinen…?»
»Ei puolella eikä toisella ole hätää», vastasi tohtori. »Billotin tila on vakava, mutta ellei odottamatonta tapahdu, se ei ole kuolemaksi. Eukko Billot taas voi elää vielä kymmenen kaksitoista päivää.»
»Voi, herra tohtori, kun hänet toissa päivänä pantiin vuoteeseen, ei hän puhunut enää eikä liikahtanutkaan. Vain silmissä näkyi olevan elämää.»