»Mitä siitä, minä tiedän mitä sanon, Pitou, ja minä takaan hänelle, kuten sinulle jo sanoin, kymmenen kaksitoista elinpäivää.»
»Hyväinen aika, herra tohtori, totta kai te sen paremmin tiedättekin kuin minä!»
»Parempi onkin antaa poloisen Catherinen viettää vielä yksi yö tietämättömyydessä ja levossa. Yhden yön uni on poloisille tärkeää, Pitou!»
Pitou alistui tähän jälkimäiseen järkipäätelmään.
»No niin, minne nyt siis menemme, herra Gilbert?» kysyi hän.
»Minun luokseni, hitossa! Pääset entiseen huoneeseesi.»
»Se sopii!» sanoi Pitou hymyillen. »Mieluista on nähdä se jälleen.»
»Ja huomenna», jatkoi Gilbert, »pannaan hevoset valjaisiin kello kuusi aamulla».
»Miksi hevoset valjastetaan?» kysyi Pitou, joka piti hevosta loistokapineena.
»Ne vievät sinut Ville-d'Avrayhin.»