Tällöin tohtori ja Ange Pitou pysähtyivät Saint-HonorékaduUa olevan rakennuksen eteen.
Pitou nukkui, kuten juoksi, kuten söi, kuten taisteli, koko ruumiillaan. Mutta tottuneena maaseutulaisten lailla heräämään aikaisin hän oli jalkeilla jo kello viideltä aamulla.
Kello kuusi ajoneuvot ilmestyivät portille.
Kello seitsemän hän kolkutti Catherinen ovelle.
Hän oli sopinut tohtori Gilbertin kanssa, että he tapaisivat toisensa
Billotin vuoteen ääressä.
Catherine tuli avaamaan ja nähdessään Pitoun parahti.
»Ah, äiti on kuollut!» huudahti hän.
Ja hän kalpeni ja nojautui seinään.
»Ei ole», sanoi Pitou, »mutta jos haluatte nähdä hänet, ennenkuin hän kuolee, on teidän pidettävä kiirettä, neiti Catherine».
Nämä muutamat sanat sisälsivät paljon, sivuuttivat kaikki, johdannot ja ilmaisivat Catherinelle äkkiä häntä kohdanneen onnettomuuden.