Siten nämä kaksi nuorukaista joutuivat päästämään oikeaan valoon liveripukunsa ja tekaistut lähettitoimensa ja istuutuivat entisille paikoilleen.
Herttua de Choiseul sulki vaunujen oven.
»Hyvät herrat», sanoi kuningas, »minä annan nimenomaisen määräyksen, että minut viedään Montmédyyn. Ajomiehet, Montmédyyn!»
Mutta yksi ääni, suunnaton ääni, ei yhden kansan ääni, vaan kymmenen kansan ääni hurisi:
»Pariisiin, Pariisiin!»
Kun syntyi hetkeksi hiljaisuus, osoitti Billot miekkansa kärjellä tietä, jota oli kuljettava, ja komensi:
»Ajomiehet, Clermontin tielle!»
Ajoneuvot nytkähtivät noudattaakseen tätä määräystä.
»Minä haastan teidät kaikki todistajiksi, että minulle tehdään väkivaltaa», sanoi Ludvig XVI.
Sitten tuo poloinen kuningas, väsyneenä tähän tahdonponnisteluun, joka ylitti kaikki hänen tähän asti esittämänsä, vaipui vaunujen perälle kuningattaren ja madame Elisabethin väliin.