Catherine havahtui aatoksistaan kuin unesta.
»Niin, niin», sanoi hän. »Te olette kovin kiltti, ystävä Pitou!»
Ja hän kääntyi Pisseleun tielle.
Rouva Clément nyökäytti Pitoulle merkiksi, että surullinen toimitus oli päättynyt.
Catherine meni huoneeseensa nukuttamaan pikku Isidorin.
Kun tämä äidin velvollisuus oli täytetty, halusi hän palata vainajan ruumisvuoteen ääreen.
Mutta kynnyksellä hän tapasi Pitoun.
»Se on turhaa, neiti Catherine», sanoi tämä hänelle, »kaikki on ohi».
»Mitä, kaikki on ohi?»
»Niin, poissaollessamme, neiti…»