»Niin, niin, apotilta noudettakoon avaimet!» huusi parisataa ääntä.
»Se veisi liian paljon aikaa», sanoi Billot. »Kun kuolema kolkuttaa, ei se ole tottunut odottamaan.»
Hän silmäili ympärilleen. Kirkkoa vastapäätä rakennettiin erästä taloa.
Kirvesmiehet veistelivät paraikaa muuatta hirttä.
Billot meni miesten luokse ja viittasi kädellään, että hän tarvitsisi heidän hirttänsä.
Työmiehet väistyivät.
Hirsi oli pantu paksujen tammilankkujen varaan.
Billot työnsi käsivartensa hirren ja maan väliin, hirren keskivaiheille. Yhdellä nykäisyllä hän kohotti sen alusiltaan.
Mutta hän oli luottanut voimiinsa, joita hänellä ei ollut.
Hirren suunnaton paino pani hänet horjahtamaan, ja ensin jo luultiinkin hänen kaatuvan.