Ludvig XVI ei voinut unohtaa, että heinäkuun 13 päivän jälkeen 1789
Ranskan kaarti oli mennyt kansan puolelle.
Kuningas ja kuningatar siirtyivät huoneisiinsa. Vartiosto oli asetettu makuusuojankin oven eteen.
Tuntia myöhemmin vahtisotilas lähti vartiopaikaltaan hakemaan saattueen päällikköä. Tämä päällikkö oli Billot.
Billot oli haukkaamassa kadulla illallista miesten kanssa, jotka olivat tulleet matkan varrella olevista kylistä, ja koettamassa houkutella heitä jäämään vielä seuraavaksi päiväksi.
Mutta suurin osa miehistä oli nähnyt, mitä he olivat halunneetkin nähdä, kuninkaan näet, ja enempi kuin puolet heistä tahtoi päästä juhlapäiväksi kotikyläänsä.
Billot koetti pidätellä heitä, sillä ylimysmielisen kaupungin asenne huolestutti häntä.
Maaseudun rehdit miehet vastasivat hänelle.
»Ellemme palaa kotikyläämme, kuka silloin järjestää juhlan Jumalalle ja panee liput talojemme eteen?»
Tämän neuvottelun keskeytti vahtisotamiehen tulo Billot ja hän kuiskuttelivat keskenään hyvin vilkkaasti. Sitten Billot lähetti hakemaan Drouetia.
Sama kuiskaava, vilkas, elehtivä keskustelu uusiintui.