Keskustelun jälkeen Billot ja Drouet menivät postimestarin luo, joka oli Drouetin hyvä ystävä.
Postimestari käski satuloida kaksi ratsua ja kymmentä minuuttia myöhemmin Billot nelisti Reimsin tiellä ja Drouet Vitry-le-Françaisin tiellä.
Päivä koitti. Edellisen päivän saattojoukosta oli jäljellä tuskin kuuttasataakaan. Ne olivat joukon hurjapäisimmät tai laiskimmat. He olivat viettäneet yön kaduille levitetyillä olkikuvoilla. Aamun sarastaessa heräillessaan he näkivät kymmenkunnan asetakkisen miehen menevän intendentin taloon ja hetken kuluttua poistuvan sieltä juoksujalkaa.
Châlonsissa oli Villeroyn kansalliskaartin komppanian majoituspaikka.
Toistakymmentä kansalliskaartilaista oli vielä kaupungissa.
He olivat käyneet saamassa ohjeet Charnylta.
Charny oli käskenyt heidän pukeutua sotisopaan ja tulla ratsain kirkon oven eteen kuninkaan poistuessa kirkosta.
Miehet lähtivät valmistautumaan.
Kuten olemme maininneet, monet talonpojat, jotka olivat edellisenä päivänä kuuluneet kuninkaan saattueeseen, eivät olleet illalla poistuneet, sillä he olivat uuvuksissa. Mutta aamulla he alkoivat laskea matkaansa, yhdet olivat neljänkymmenen, toiset kuudenkymmenen kilometrin päässä kotoaan. Sata tai parisataa lähti kotimatkalle piittaamatta toveriensa pidättelyistä.
Uskollisten joukko oli kutistunut neljäänsataan tai puoleen viidettäsataa miestä.
Samansuuruiseksi voitiin laskea kuninkaalle uskollisten kansalliskaartilaisten joukko, puhumattakaan kuninkaallisesta kaartista ja upseereista, joista voisi muodostaa eräänlaisen pyhän pataljoonan, joka näyttäisi hyvää esimerkkiä uhmaten kaikkia vaaroja.