Mistä muuten olisi tullutkaan vastamääräys? Molemmat päälliköt olivat yhä kateissa.
Charny silmäili ympärilleen tutkivasti ja etsi turhaan Drouetia ja
Billotia.
Saavuttiin kirkon edustalle.
Talonpoikais-saattue oli järjestäytynyt vaunujen ympärille, mutta hetki hetkeltä kansalliskaartilaisten joukko lisääntyi. Joka kadunkulmauksesta niitä tuli esille komppanioittain.
Kirkolle saavuttaessa Charny arvioi, että hänellä olisi käytettävänään kuusisataa miestä.
Kuninkaalliselle perheelle oli varattu paikat eräänlaisen telttakaton alle, ja vaikka kello olikin vasta kahdeksan aamulla, aloittivat papit suuren messun.
Charny huomasi sen. Hän ei pelännyt mitään niin kuin vitkastelua ja vitkastelu voisi tehdä tyhjiksi toiveet, joista hän oli vastuussa. Hän lähetti sanan virkatoimessa olevalle papille, että oli mitä tärkeintä, ettei messu kestäisi neljännestuntia kauempaa.
»Ymmärrän», vastasi pappi, »minä aion vain rukoilla Jumalaa suomaan heidän majesteeteilleen onnellisen matkan!»
Messu kesti tarkalleen sen ajan kuin oli ilmoitettu, mutta sittenkin Charny katsoi kelloaan parikymmentä kertaa. Kuningaskaan ei voinut salata kärsimättömyyttään. Kuningatar, joka oli polvillaan lastensa välissä, nojasi päätänsä rukouspallin tyynyä vasten. Madame Elisabeth, tyynenä ja kirkkaana kuin alabasterista veistetty neitsyt Maarian kuva, ei näyttänyt kärsimättömyyden oireitakaan; joko hän ei tiennyt pakosuunnitelmasta tai hän oli jo uskonut oman ja veljensä elämän Herran huomaan.
Vihdoin pappi kääntyi ja lausui seuraavat pyhät sanat: »Ite, missa est.»