Hän kurkottautui vaununikkunasta ja sanoi niille, jotka ympäröivät ajoneuvoja:
»Hyvät herrat, eilen minulle tehtiin Varennesissa väkivaltaa. Olin käskenyt ajaa Montmédyyn, mutta pakolla minua nyt viedään kapinoivaan pääkaupunkiin. Mutta eilen minä olin kapinallisten keskellä ja tänään kelpo alamaisten parissa. Minä toistan nyt määräyksen: Montmédyyn, hyvät herrat!»
»Montmédyyn!» huusi Charny.
»Montmédyyn!» toistivat Villeroyn komppanian kaartilaiset.
»Montmédyyn!» toisti heidän perässään koko Châlonsin kansalliskaarti.
Ja kansanjoukko kajautti ilmoille huudan. »Eläköön kuningas!»
Vaunut kääntyivät kadunkulmauksessa samalle tielle, jota eilen oli tultu.
Charny silmäili kylien asukkaita. Drouetin ja Billotin poissaollessa heitä näytti komentavan sama Ranskan kaartilainen, joka eilen oli seissyt vartijana kuninkaan oven edessä. Hän tarkkasi ja antoi miestensä tarkata äänettömänä tätä liikettä, mutta miesten synkkä ilme todisti riittävän selvästi, ettei tämä liike miellyttänyt heitä laisinkaan.
Mutta he sallivat koko kansalliskaartin marssia ohitseen ja ryhmittyivät jälkijoukoksi.
Ensimmäisissä riveissä marssivat miehet, joiden aseistuksena olivat piikit, heinähangot ja viikatteet.