Heidän perässään arviolta sataviisikymmentä pyssyniekkaa.
Tämä liike, joka suoritettiin taitavasti kuin harjoitetulla joukolla, huolestutti Charnyta, mutta hän ei kyennyt sitä estämään ja silloisessa asemassaan hän ei voinut vaatia edes selitystä.
Hän sai pian selityksen.
Kaupungin porttia lähestyttäessä alkoi vaunujen kolinasta ja niitä saattavien hälinästä ja huudoista huolimatta kuulua kumeaa kohua, joka yltyi yltymistään.
Äkkiä Charny kalpeni ja laski kätensä Hänen vierellään istuvan henkivartijan polvelle..
»Kaikki on hukassa!» sanoi hän.
»Kuinka niin?» kysyi henkivartija.
»Ettekö siis tiedä, mitä kohua tuo on?»
»Se on kuin rummunpärinää… entä sitten?»
»Saatte pian nähdä!» vastasi Charny.