Vaunuissa synty! hetkeksi hiljaisuus, jonka kuluessa kaikki muut paitsi Pétion, joka tylyyteensä sulkeutuneena näkyi olevan välinpitämätön kaikelle, silmäilivät toisiaan.

Sallittakoon meidän lausua pari sanaa henkilöistä jotka nyt olivat astuneet näyttämölle.

Jérôme Pétion, lisänimeltä de Villeneuve, oli noin kahdenneljättä vuoden ikäinen, voimakaspiirteinen mies, jonka kaikki ansio oli hänen valtiollisten periaatteittensa yltiömäisyydessä, selvyydessä ja puhtaudessa. Hän oli syntynyt Charlesissa, toiminut siellä asianajajana ja tullut Pariisiin 1789 kansalliskokouksen jäsenenä. Myöhemmin hän oli Pariisin pormestari nautti kansansuosiota, joka voitti Baillyn ja Lafayetten kansanomaisuuden. Kuoli Bordeauxin lakeuksilla, ja sudet raatelivat hänen ruumistaan. Ystävät sanoivat häntä hyveelliseksi Pétioniksi. Hän ja Camille Desmoulins olivat jo tasavaltalaisia Ranskassa aikaisemmin kuin kukaan muu.

Pierre Joseph Marie Barnave oli syntynyt Grenoblessa. Hän ei ollut vielä täyttänyt kolmeakymmentäkään. Kansalliskokouksessa hän oli niittänyt mainetta ja päässyt suureen huutoon taistellessaan Mirabeauta vastaan, silloin kun Auxin edustajan maine ja kansanomaisuus olivat sammumaisillaan. Kaikki tämän suuren puhujan vihamiehet — Mirabeaulla oli nerokkaitten miesten etuoikeus saada vihollisekseen kaikki, mikä on keskinkertaista — kaikki Mirabeaun viholliset olivat tekeytyneet Barnaven ystäviksi ja olivat kannattaneet ja tukeneet häntä ja tehneet hänet suureksi niissä jyrisevissä otteluissa, jotka olivat riehuneet kuulun kansantribuunin elämän ehtoona. Hän oli — Barnave näet — nuori mies, joka ei ollut, kuten emme jo maininneet, vielä täyttänyt kolmeakymmentäkään ja joka näytti viisikolmattavuotiaalta kauniine sinisilmineen, isoine suineen ja kyömynenineen. Hän puhui terävällä äänellä, Koko hänen olemuksensa vaikutti komealta. Hyökkäävänä, aina taisteluvalmiina hän näytti nuorelta sotakapteenilta, joka on pukeutunut porvariksi. Hänen ilmeensä oli kuiva, kylmä ja häijy. Hän oli pohjaltaan parempi kuin miksi hänen ilmeensä hänet teki.

Hän kuului perustuslaillista kuninkuutta kannattavaan puolueeseen.

Juuri kun hän oli istuutumaisillaan kuningatarta vastapäätä, sanoi kuningas:

»Hyvät herrat, minä aloitan selittämällä, ettei minun tarkoitukseni ole koskaan ollut poistua kuningaskunnastani.»

Barnave pysähtyi puoli-istuvaan asentoon ja silmäili kuningasta.

»Puhutteko totta, sire?» sanoi hän. »Siinä tapauksessa nuo sanat pelastavat Ranskan.»

Ja hän istuutui.