Silloin tapahtui jotakin omituista tämän pienen maaseutukaupungin porvaristosta lähteneen miehen ja tämän maailman korkeimmalta valtaistuimelta puoleksi suistuneen naisen välillä.
Molemmat koettivat lukea toistensa sydämen ajatukset, eivät niinkuin kaksi poliittista vihollista, jotka tahtovat penkoa valtiosalaisuuksia, vaan niinkuin mies ja nainen, jotka etsivät rakkauden salaisuuksia.
Mistä tuli Barnaven sydämeen tämä tunne, jonka Marie-Antoinetten terävä katse keksi lyhyen tarkastelun jälkeen?
Me sanomme sen pian ja paljastamme siten yhden niistä sydämen kuutioista, joista syntyy historian salaisia legendoja ja jotka kohtalon suurina hetkinä painavat vaa'assa enemmän kuin julkisten tapausten iso punnus.
Barnave kuvitteli olevansa kaikissa asioissa Mirabeaun seuraaja ja perillinen. Omasta mielestään hän oli jo puhujalavalla suuren puhujan seuraaja ja perillinen.
Mutta puuttui muuan seikka.
Kaikkien silmissä — me tiedämme, kuinka oli laita — Mirabeau oli nauttinut kuninkaan luottamusta ja saanut osakseen kuningattaren ystävyyden. Se yksi ja ainoa keskustelutilaisuus, jonka tämä kansan ja kuninkaan välittäjä oli saanut Saint-Cloudin linnassa, oli muuttunut moneksi salaiseksi tapaamiseksi, joissa Mirabeaun itserakkaus oli lähennellyt rohkeutta ja kuningattaren myöntyväisyys heikkoutta. Siihen aikaan oli muodissa ei ainoastaan poloisen Marie-Antoinetten parjaus, vaan myöskin parjausten uskottelu todellisiksi.
Barnaven kunnianhimo tähtäsi siis Mirabeaun jäljittelyyn kaikessa. Siitä hänen intonsa tulla nimitetyksi yhdeksi niistä asiamiehistä, jotka lähetettiin kuningasta noutamaan.
Hänet oli nimitetty ja hän tuli varmana kuin mies, joka tietää, että ellei hänellä olekaan kykyä tehdä itseään rakastetuksi, hänellä on toki valta tehdä itsensä vihatuksi.
Tämän kaiken oli kuningatar terävällä katseellaan aavistanut, muttei arvannut.