»Saapuu, sillä minä lähden hakemaan häntä.»
»Oh!» huudahti kuningatar. »Kadut ovat tulvinaan väkeä teidät on tunnettu, te ette pääse liikkumaan, teidät surmataan! Olivier, Olivier!»
Mitään vastaamatta Charny aukaisi hymyillen puutarhan puolella olevan ikkunan, viittasi kuninkaalle viimeisen lupauksen, kuningattarelle viimeisen tervehdyksen ja hyppäsi neljä ja puoli metriä korkealta maahan.
Kuningattarella pääsi kauhun parahdus ja hän peitti kasvot käsillään, mutta nuoret miehet kiiruhtivat ikkunaan ja heidän riemuhuutonsa vastasi kuningattaren kauhunhuudahdukseen.
Charny oli juurikään kiivennyt puutarhan muurin yli ja katosi sen toiselle puolelle.
Jo oli aikakin, sillä tällä hetkellä Billot ilmestyi huoneen kynnykselle.
II
Markiisi de Bouillé
Katsokaamme nyt, mitä näinä tuskan hetkinä teki markiisi de Bouillé, jota odotettiin Varennesiin lopen kärsimättöminä ja jonka apuun kuninkaallinen perhe pani viimeisen toivonsa.
Kello yhdeksän tienoissa illalla eli jotenkin samaan aikaan, kun pakolaiset saapuivat Clermontiin, markiisi de Bouillé lähti Stenaysta poikansa, Louis de Bouillén, kanssa ja marssi Duniin päin kuningasta vastaan.