— Koskas me kokoontumme? kysyi Melhtali.
— Ensi maanantakia vasten yöllä, vastasi Waltter Fürst.
— Me tulemme kaiken mokomin, vakuutti Werner ja Melhtali. Tämän liiton tehtyä erosivat he, toisistansa.
Toinen Luku.
Konrad Baumgartenista.
Niiden kolmen miehen se'assa, jotka Unterwaldin kihlakunnasta piti seuraaman Melhtalia Rütliin 17:ta Marraskuuta vasten yöllä, oli eräs nuori mies nimeltään Konrad; hän oli äsköttäin nainut kauneimman neidon Alzellissa, ja ainoasti halu vapauttaa maatansa saattoi hänen yhdistymään liittolaisten kera, sillä hän oli muutoin onnellinen.
Sentähden ei hän nuorelle vaimollensakaan virkkanut mitään asiastansa, jonka tähden hänen täytyi kotoa lähteä. Hän teeskenteli suuresti tarvitsevansa mennä Brünnin kylään ja vasta ehdolla 16 p. mainittua Marraskuuta, ilmoitti hän vaimollensa, yöksi kotoa pois lähtemänsä eikä ennen huomenta palautuvansa. Nuori puolisonsa valkeni.
— Mikä sinulle tuli, Rosa? kysyi Konrad. Taitaako niin vähäpätöinen asia niin kovin liikuttaa sinua!
— Kuules, Konrad, sanoi nuori vaimonsa, etkös voisi jättää lähtöäsi toistaseksi?
— Se on mahdotoin.