Samassa lensi kolmas laukaus nuolia veneen taa veteen. Pakolaiset olivat jo siis vapautetut ihmisten vihasta, eikä heillä ollut enää ketään muita pel'ättävänä, kuin Jumala, mutta auttajansa ei tuntunut pelkäävän kumpaistakaan, ja puoli tuntia siitä, kuin he olivat käyneet veneehen, nousivat Konrad ja Rosa järven toiselle rannalle; Merkki, jonka olivat jo hädässään unouttaneet, oli uimalla seurannut heitä.
Ennen kuin Konrad erosi hyväntekiästään, aatteli hän miten suuri apu hänestä olisi liittolaisille, joiden osamies hän oli. Sentähden alkoi hän kertoa hänelle mitä Rütlissä oli keskusteltu, mutta vieras ratkasi hänen kertomuksensa jo ensisanoissa.
Te olette kutsuneet minua avuksenne, lausui hän, ja minä tulin, niinkuin olisin suonut teidän tulevan minun avukseni, jos teidän tilassa olisin ollut; mutta elkää vaatiko minulta enämpää, sillä en minä suostu enää mitään muuta tekemään.
Mutta sanokaa meille nimenne, lausui Rosa, että saamme kätkeä sen sydämmihimme, niinkuin meidän vanhempaimme nimet, sillä niinkuin heitä olemme me vel'olliset kiittämään teitäkin elämästämme.
Ja, ja, ilmoittakaa meille nimenne! jatkoi Konrad; eihän teillä ole mitään syytä sitä meiltä salaamaan. Ei suinkaan, vastasi outo sitoen venettä rannalle; minä olen syntynyt Burglenissä, olen nais-luostarin saatavien kantaja Zürichissä ja nimeni on Wilhelm Tell. Tämän sanottuansa otti hän jäähyväiset molemmilta puolisoilta ja läksi kulkemaan Flyelin tietä myöten.
Kolmas Luku.
Wilhelmi Tellistä.
Toisena päivänä äsken kerrottua tapausta, ilmoitettiin keisarin voudille, Herman Gesslerille Brunekista, että eräs lähettiläisen ritari Behringiltä Landenbergista tahtoi puhutella häntä. Tämä käski samassa lähettiläisen tulla luoksensa.
Lähettiläinen kertoi Melhtalin tapauksen ja miten Landenbergari oli sen kostanut.
Tuskin oli hän päättänyt kertomisensa, kuin sanottiin erään joutsimiehen tulleen Wolffenschiessistä.