Joutsimies kertoi herransa kuolemasta ja miten murhaaja oli päässyt karkuun erään Wilhelmi nimisen miehen avulla Burglin kylästä, joka oli Gesslerin alustaa. Wouti lupasi rangaista miestä.
Heti tämän luvattuaan tuli eräs sotamies Schvanaun rykmentistä hänen eteen, kertoen hovin herran jahdissa ammutuksi eräiltä nuorilta miehiltä Artin kylästä, joiden sisarelle hän olisi muka väkivallan tehnyt; sitten oli murhaajat pa'enneet vuoriin, joissa heitä ko'ettiin turhaan saada kiini.
Silloin nousi Gessler seisalleen ja vannoi että, jos nuori Melhtali, joka taittoi Landenbergarin palvelian käden, ja Konrad Baumgartenista, joka saunassa tappoi Wolffenschiessin herran, ynnä ne nuoret miehet, jotka Schvanaun hovi herran olivat murhanneet, joutusivat hänen käsiinsä, hän paikalla tapattaisi ne joka ainoan. Kuultua tämän uhkauksen aikoivat lähettiläiset mennä jokainen kotiinsa, mutta Gessler käski heitä ensin seuraamaan häntä Altdorffin torille.
Sinne tultua käski hän lyömään maahan pitkän tangon, jonka kär'elle hän asetti Itävallan herttuallisella ruunulla koristetun lakkinsa ja kuuluutti torvi-soitolla, että jokainen, olkoon hän vapasukunen, porvali eli talonpoika, joka kulki sen ohitse, piti uskollisuuden ja alammaisuuden merkiksi paljastaa päänsä tämän Habspurin reivien valtamerkin edessä; sitten laski hän lähettiläiset matkaansa, käskein heitä kertomaan kaikki, mitä olivat nähneet ja kuulleet sekä kehoittamaan heidänkin päällikköjänsä tekemään maakunnissansa samate, sillä sen kautta tultasiin kaikkein paraiten havaitsemaan Itävallan viholliset; viime asetti hän kaksitoista joutsimiestä torille vahtiin, käskeen niiden ottamaan kiini kaikkia, jotka eivät tätä käskyä totelleet.
Kolmen päivän perästä ilmoitettiin hänelle, yhden miehen otetuksi kiini, sentähden että hän sivumennessään ei ollut ottanut lakkia päästänsä Itävallan herttuallisen ruunun edessä. Samassa nousi Gessler hevoisensa selkään ja ratsasti seurattuna vahdiltaan Altdorffiin. Pahantekiä oli sidottu samaan tankoon, jonka kär'ellä voudin lakki rippui. Ja minkä vaatteuksesta voitiin nähdä oli vanki eräs vuori-jahtaja. Tultuaan hänen luo, käski Gessler päästämään häntä irti nuorista, joilla hän oli sidottu. Tämän käskyn täytettyä, laski jahtaaja kätensä ales, hyvin kyllä tieten ei olevansa sillä vielä asiasta kuitti, ja katseli vakaisasti voudin silmiin.
— Onko tosi, kysyi Gessler häneltä, että tälle hatulle et ole kunniata osottanut?
— On! hyvä herra!
— Mintähden?
— Sentähden että jo isiemme isät ovat opettaneet meitä paljastamaan päätämme ainoasti Jumalan, vanhaikäisten ja keisarin edessä.
— Mutta tämä ruunu merkitsee Saksan valtakuntaa.