— Petytte siinä, hyvä herra, sillä tämä on Habspurin reivien ja Itävallan herttuain ruunu. Asettakaa tämä ruunu torille Lucerissa, Friburgissa, Biennissä ja Glarussa, jotka paikkakunnat ovat heidän omia, niin en ollenkaan epäile niiden asukkaita sille kunniata näyttämästä; mutta me, jotka keisari Rudolphilta olemme saaneet luvan valita itse Tuomareitamme, seurata omaa lakiamme ja olla ei kellenkään muille kuin Saksan valtakunnalle alammaiset, me olemme tosin vel'olliset kaikkia ruunuja arvossa pitämään, mutta ei tottelemaan eikä kunnioittamaan ketään muita, kuin ainoastansa keisarillista ruunua.
— Mutta keisari Albrehti noustuaan Ruomin valtakunnan istuimelle, ei ole uudistanut niitä vapauksia, joita isänsä oli ja'eskellut.
— Siinä teki hän väärin, hyvä herra, ja ihan sentähden ovatki Uri, Schweitz ja Unterwalden yhdistyneet ja valalla vannoen luvanneet puollustaa keskenänsä toinen toisensa elämää, palvelioita ja omaisuuksia, ja auttaa toisiansa neuvoilla ja töillä.
— Uskotkos sinä heidän täyttävän valansa? kysyi Gessler myhäillen.
— Uskon kyllä, vastasi ampuja vakavasti. Ja että maanmiehet ennen kuolevat kuin rikkovat sen?
— Wihon viimeiseen mieheen asti.
— Saadaan nähdä.
— Kavahtakoon keisari itseänsä, hyvä herra, sanoi ampuja, muutoin hänelle ei käy hyvin; muistelkoon Bernin kaupungin piirittämistä, jossa häneltä keisarillinen sota luukarinsa otettiin viholliselta; sotaa Zürichiä vastaan, johon hän ei uskaltanut astua, vaikka kaikki kaupungin portit seisoivat avoinna, ja näissä kaupungeissa ei syttynyt sota vapaudesta, vaan ainoastansa rajoista; minä tiedän että hän kosti molemmat nämä onnettomuudet Glaruksen kaupungille, mutta Glarus oli ylen heikko ja voitettiin ainoasti kavaluudella, niin että se ei ehtinyt vastustaa vihollistansa, jota vasten me toiset valaliittolaiset tiedämme siitä jo edellä käsin ja olemme varustetut.
— Missä sinulla on ollut aikaa oppia lakia ja aika kirjoja, jos et sinä liene hiukan isompi kuin joutava ampuja, joksi sinua päältä nähden voisi luulla?
— Minä tiedän lakimme hyvin kyllä, sillä meidän isämme opettavat niitä kaikkein esinnä kunnioittamaan ja puoltamaan; minä tiedän aika-kirjat että minä olen hengellisestä säädystä, sillä minä olen kasvatettu erokkain luostarissa ja sentähden olenki saanut viran olla Zürichin naisluostarin saatavien kantaja. Mitä taas jahtiin tulee, ei se ole elatus-keinoni, vaan sitä harjoitan minä, niinkuin muutkin vapaat miehet, huvituksekseni.