— Oh, elä huoli, isä, tiedäthän sinä ettei se olisi vaarallista, sanoi lapsi myhäillen.
— Wilhelmi! kiljasi Gessler.
— Odottakaa, teidän armonne, eihän vielä ole viisi minuuttia kulunut.
— Erehdyt, aika on kulunut; Wilhelmi, joudu pikemmin!
— Lapsi viittasi isälleen kehoitukseksi. No hyvä! sanoi Wilhelmi hiljaan. Mutta ei, ei koskaan!
— Ottakaa poika takasi! huusi Gessler.
— Isä tahtoo kyllä, sanoi poika ja laskiin isänsä sylistä juoksemaan puun luo.
Wilhelmi jäi seisomaan hämmästyneenä paikalleen kädet ristissä ja pää riipuksissa.
— Antakaa hänelle joutsi ja nuolia, sanoi Gessler.
— Minä en ammu tavallisella puujoutsella, lausui Wilhelmi rohkaistuneena; minä käytän rauta-jousta.