— Mitä toimitukseeni tulee, teidän armonne, vastasi tämä vanha merimies, niin olen minä sitä jo neljäkymmentä vuotta toimittanut, ja luullakseni ei löydy koko Schveitsissä muuta kuin yksi ainoa mies, joka tämän asian paremmin ymmärtää, kuin minä.
— No, miksi häntä siis ei tässä sinun siassasi ole? sanoi Gessler.
— Kyllä hän täällä on… sanoi kippari.
Gessler katseli oudoksuen ukkoa.
— Antakaat lupa päästää tuota vankia kahleistansa irti, sillä jos joku ihminen taitanee nyt auttaa meitä, niin se on hän.
Gessler nyykäytti suostumuksella päätänsä. Wilhelmin huulet myhähti nauruun.
— Kuulitkos sitä? kysäsi kippari, leikellen veitsellä niitä nuoria poikki, joilla Telli oli sidottu.
Wilhelmi nyykäytti päätänsä, hajotti kätensä, niinkuin vapaaksi pääsnyt mies, ja astui perään kipparin siaan, sill'aikaa kuin tämä, ollen valmis tottelemaan häntä, istahti maston viereen molempain merimiesten sivulle.
— Onko sinulla, Rudenz, vielä yhtä purjetta lisäksi? kysyi Wilhelmi.
— On, mutta eihän sitä nyt mihin tarvita.