— Jos sinä liikahat askeleenkan verran tänne, sanoi hän minulle, niin minä heti leikkaan mahasi puhki kuin vasikan.
Yhdellä hyppäyksellä seisoin minä hänen vieressään seiväs pystyssä.
— Ja jos te vähääkän koskette minun atraani, niin minä paiskaan teidät kuoliaaksi kuin si'an.
Hän ojensi kätensä ja kosketti atraani. Minä luulen, että hän liikutti sitä hyppysillään.
Seipääni kaatui ja Landenbergarin palvelia sen myötä. Minä löin häneltä käden poikki kuin risun.
— Siinä et sinä muuta tehnyt, kuin mikä oikeus oli, sanoivat molemmat miehet.
— Sen tiedän minäkin, sanoi Melhtali, enkä sentähden kadukkaan sitä, mutta kuitenkin täytyi minun pa'eta. Minä jätin sinne härkäni ja piiloittelin koko päivän metsässä; mutta pimeän tultua muistin minä teitä, joka niin hyvä ja ystävällinen olette; sentähden poikkesin minä Sürchin vuoritielle, ja tulin näin tänne.
— Terve' tultua, Melhtali, sanoi Waltter Fürst, ojentain hänelle kättänsä.
— Mutta siinä ei ole vielä kyllä, sanoi nuori mies; minä soisin myös lähetettävän eräs ymmärtäväinen mies Sarniin, tiedustelemaan mitä siellä sitten eilen tapahtunut on ja miten Landenbergari kokee kostaa minulle.
Wielä tätä sanoessaan kuului joku tulevan ja heti kolkutti eräs mies ovelle, sanoen: avaa, minä olen Rüder.