Nuorukainen kapsahti samassa seisalleen ikään kuin jänne olisi hänen ylös heittänyt. — Kostaako, sanoitta te, Werner?
— Ja, totisesti me tahdomme kostaa sen, kertoi Waltter Fürst.
— Ah! huusi Melhtali kauhealla äänellä, ikään kuin mieli puoli.
Samassa kuului kaukaa ihana veisun hyminä, ja tien käännöksessä näkyi, äsken nousseen auringon valossa, eräs mies tulevan tietä myöten.
— Menkää, herra kulta, sisään, virkki Rüder Melhtalille.
— Jää paikallesi, sanoi Waltter Fürst; hän on ystävä.
— Ja joka kenties on meille hyödyksi, lisäsi Werner. Melhtali parka vaipui eräälle pankolle.
Sill'aikaa tuli vieras yhäti lähemmäksi; hän oli noin 40:nen vuoden paikoilla oleva mies, vaatehittu mustan puhakkaan kauhtanaan, joka hänelle ainoasti polviin asti ylettyi ja näkyi olevan puoleksi munkkipuoleksi tavallisen vaateparren kaltainen; kuitenkin havaittiin hänen pitkästä tukastaan, viiksistään ja parrastaan, joka keritty vapain maalaisten tavalla, jos hän olisiki luostari-väkeä, niin olisi se sangen kaukaisesta maakunnasta. Päälliseksi näkyi hänen käyntinsä enemmin sotijan kuin munkin kaltaiselta, ja olisi voitu arvella sotamieheksi, jos hällä miekan siassa ei olisi ollut kirjoitus-aineet sivullansa ja tyhjässä nuoli-torvessaan perkamenttikääry ja sulkia.
[Pergamentiksi mainitaan kuivattua ja ennen muinon Pergamos nimisessä kaupungissa valmistettua eläimen luultavasti vasikannahkaa, jolle muinoseen aikaan kirjoitettiin. Paperi sai taas nimensä eräästä Papyrus nimisestä puusta, jonka isoja ja leveitä lehtiä al'ettin sittemmin pergamentin puutteessa käyttämään kirjoitus-levyksi. Wasta aikain oloon keksittiin tätä meidänki maassa käytettävää paperia ruveta valmistamaan, jota eräät sanovat tehtävänki vanhoista rievuista, rättilöistä, jauhetusta luusta j.n.e., joka kaikki ihan puuroksi vatkattua, lasketaan sitten kulkemaan monen monituisen litistys koneiden läpitse, siksi kuin siitä viimein syntyy paperi. Ja arvanneehan tuon jokainen, mistä kaikkia niitä vasikoita otettaisiin, jos mekin aina vielä niitten nahalle vaan kaikki asiamme kirjoittaisimme. Suom.]
Muutoin oli hänen yllänsä siniset pintaa myöten kiinitetyt housut, ja jaloissaan puoli-saappaat päkiältä nahka nauhoilla kiini kurotut, kädessään oli hänellä rauta-kärkinen sauva, jota paitsi ei vuorilainen koskaan lähde liikkeelle loitommaksi.