Akättyään miehet Waltterin oven edessä herkesi hän laulamasta ja läheni heitä ollen vakuutettu siinä tuttuja kohtaavansa. Tosin olikin hän vielä hyvän matkan päässä, kuin jo Waltter Fürsti alkoi puhutella häntä.
— Terve, terve, Wilhelmi! sanoi hän hänelle. Mihin sinä jo näin varhain kul'et?
— Jumalan terve', Waltter! käynpähän ympäri maata, kokoillen saatavia nais-luostarille Zürichissä, jonka toimitus-miehiä minä olen, niinkuin te tiedätte.
— Etkö viipysi vähää aikaa luonamme?
— Mintähden?
— Kuullaksesi, mitä tällä nuorella miehellä olisi sanottavaa sinulle
— Wieras kääntyi Melhtalin puoleen ja nähden hänen itkevän, tuli hän hänen luo ja ojensi hänelle kättänsä. Jumala kuivatkoon kyyneleesi, veljeni! sanoi hän.
—Jumala kostakoon veren-vi'an! vastasi Melhtali… Ja nyt kertoi hän, mitä hänelle äsköttäin tapahtunut oli.
— Wilhelmi kuunteli kertomisen suurella surkuttelemisella ja mieli-pahalla.
— Noh mitäs te olette päättäneet tehdä? kysyi Wilhelmi, kertomisen lopulla.