Lafayettelle tulisi kaunis tehtävä. Hän toimisi iskujoukoissa. Dumouriez varasi hänelle ensimmäisen voiton. Tämä voitto tekisi hänestä ylipäällikön.
Kun voitokkaasta Lafayettesta tulisi ylipäällikkö ja Dumouriez olisi sotaministeri, viskattaisiin punainen myssy nurkkaan, toisella kädellä nitistettäisiin girondelaiset, toisella jakobiinit. Vastavallankumous olisi siten suoritettu.
Entä Robespierre?
Kuten on mainittu, Robespierre oli vetäytynyt pimentoon, ja monet väittivät, että puuseppä Duplayn työhuoneesta johti maanalainen käytävä Ludvig XVI:n kuninkaalliseen asuntoon.
Siitäkö kenties johtui, että Angoulêmen herttuatar myöhemmin maksoi eläkettä neiti de Robespierrelle?
Mutta nyt, kuten aina, Lafayette oli itselleen uskoton.
Myöhemmin käytäisiin sotaa rauhankannattajien kanssa. Muonanhankitsijat olivat erikoisesti Ranskan vihollisten ystäviä. He olisivat mielellään jättäneet ranskalaiset joukot vaille elin- ja ammustarpeita, ja niin he tosiaan tekivätkin varatakseen leivän ja ruudin preussilaisille ja itävaltalaisille.
Sitäpaitsi — se on tarkoin huomattava — mies, joka turvautui salaisiin vehkeilyihin ja pimeihin metkuihin, Dumouriez näet, ei laiminlyönyt suhteitaan orleanistien kanssa. Niistä tulikin myöhemmin hänen tuhonsa.
Biron oli orleanistikenraali.
Näin siis feuillanttien ja orleanistien, Lafayetten ja Bironin, tulisi sivaltaa ensimmäiset miekaniskut, toitottaa ensimmäistä voitontorvea.