Servan kirjoitti lauseen loppuun.
Sillaikaa Roland sepitti seuraavaa:
»Kapinoiva pappi karkoitetaan maasta kuukauden kuluessa, jos kaksikymmentä verovelvollista kansalaista sitä vaatii, piiri sitä puoltaa ja hallitus kannattaa. Karkotettu saa matkakustannuksiksi kolme livreä päivittäin, kunnes hän saapuu rajalle.»
Servan luki ehdotuksensa, jossa vaadittiin leiriä parillekymmenelle tuhannelle vapaaehtoiselle. Roland luki pappien karkoitusta koskevan lakiehdotuksensa. Kysymyksen ydin olikin tässä. Toimiko kuningas rehellisesti vai oliko hän petturi? Jos kuningas oli vilpittömästi perustuslaillinen, hyväksyisi hän molemmat ehdotukset, mutta jos hän oli kavaltaja, panisi hän niitä vastaan kieltonsa.
»Minä allekirjoitan anomukseni yksityisenä kansalaisena», sanoi Servan.
»Ja Vergniaud esittää pappeja koskevan lakiehdotuksen», virkkoivat aviopuoliset yhteen ääneen.
Seuraa vana päivänä Servan jätti anomuksensa kansalliskokoukselle.
Vergniaud tunki lakiehdotuksen taskuunsa ja lupasi ottaa sen esille sopivan hetken koittaessa.
Samana iltana, kun kansalliskokous sai käsiteltäväkseen anomuksen,
Servan tuli ministerineuvoston istuntoon.
Hänen tekonsa tiedettiin. Roland ja Clavières puolustivat sitä
Dumouriezia, Lacostea ja Duranthonia vastaan.