»No, hyvä herra», huudahti Dumouriez, »tehkää tili esiintymisestänne!»
»Kenelle?» kysyi Servan.
»Kuninkaalle, kansalle, minulle!»
Servan hymyili.
»Herra», jatkoi Dumouriez, »te olette tänään astunut kauas vievän askelen».
»Niin olen, hyvä herra. Tiedän sen itsekin. Se on merkitykseltään mitä tärkein.»
»Onko kuningas valtuuttanut teidät menettelemään niin?»
»Ei ole, hyvä herra, myönnän sen.»
»Oletteko neuvotellut asiasta työtoverienne kanssa?»
»En ole, myönnän senkin.»