»Ja te kavahdatte vaaraa?» ilkkui kuningatar.
»En, madame», vastasi Dumouriez. »Mutta haluan esittää ehtoni.»
»Ehtonne?» toisti kuningatar ylpeästi.
Dumouriez kumarsi.
»Ilmoittakaa ne, herra», kehoitti kuningas.
»Sire», vastasi Dumouriez, »minä olen kolmen puolueen maalitauluna. Girondelaiset, feuillantit ja jakobiinit pommittavat minua minkä ennättävät. Olen menettänyt kansansuosion täydellisesti, ja koska hallitusohjia voi edes hiukan pitää käsissään vain yleisen mielipiteen kannattamana, voin teille olla todelliseksi hyödyksi vain yhdellä ehdolla.»
»Mikä se ehto on?»
»Se, sire, että kuulutetaan, minun ja molempien toverien! jääneen ministeriöön vain vahvistamaan vastikään päätetyt kaksi asetusta.»
»Se ei käy päinsä!» huudahti kuningas.
»Mahdotonta, mahdotonta!» säesti kuningatar.