»Sire, ulkoministerinä minulla on vain helppo ja epäsuora vastuu, mutta toisin on laita sotaministerin. Teidän kenraalinne ovat minun vihamiehiäni ja te olette vastikään nähnyt heidän heikkoutensa. Minä joudun vastuuseen heidän harha-askelistaan. Mutta koska asia koskee teidän majesteettinne henkeä, kuningattaren ja kuninkaallisten lasten turvallisuutta ja perustuslain loukkaamattomuutta, niin minä suostun. Olemme siis päässeet yksimielisyyteen kahdenkymmenentuhannen miehen leirittämistä koskevasta asetuksesta, sire.»
»Jos teistä tulee sotaministeri, luotan teihin täydellisesti.»
»Siirtykäämme nyt pappeja koskevaan asetukseen.»
»Kuten jo sanoin, hyvä herra, sitä en vahvista milloinkaan.»
»Sire, suostuessanne vahvistamaan edellisen käy teidän välttämättömäksi vahvistaa jälkimäinenkin.»
»Olen hairahtunut kerran ja pahoittelen sitä syvästi, mutta se ei oikeuta tekemään toista virhettä.»
»Sire, ellette vahvista asetusta, on toinen virheenne edellistä raskaampi.»
»Sire!» huomautti kuningatar.
Kuningas kääntyi Marie-Antoinetteen päin.
»Tekin, madame?»