»Sitä ei sovi kummastella», vastasi Dumouriez, »sillä pirun jälkeläisiä ne tietääkseni ovatkin!»
»Tiedättekö», virkkoi toinen, »että kansalliskokous aikoo lähettää teidät Orleansiin ja nostaa teitä vastaan kanteen?»
»Hyvä on», sanoi Dumouriez. »Tarvitsenkin jo lomaa. Siellä saan kylpeä, juoda piimää ja kyllikseni levätä.»
»Kenraali», selitti kolmas, »nyt on päätetty painattaa selostuksenne».
»Sitä parempi! Se typeryys tuo puolelleni kaikki tasapuolisesti arvostelevat ihmiset.»
Tämän seurueen saattamana ja tällaisia haastellen hän saapui palatsiin.
Kuningas otti hänet vastaan ystävällisesti, sillä Dumouriez oli nyt täydelleen paljastettu.
Uusi ministeriö oli koolla.
Erottaessaan Servanin, Rolandin ja Claviéresin Dumouriez oli samalla suunnitellut heidän paikkansa täyttämistä.
Sisäministeriksi hän oli ehdottanut Montpellierissä syntynyttä Mourguesia, joka oli protestantti, monen akatemian jäsen, entinen feuillantti, mutta sittemmin eronnut kerhosta. Kuningas oli hyväksynyt hänet.