Kotona hän sai käsiinsä kolme kirjettä, joiden kyhääjät mainitsivat, että Saint-Antoinen korttelissa kansa liikehti ja että Santerren luona pidettiin neuvotteluja.
Hän kirjoitti heti kuninkaalle ja ilmoitti tälle, mitä oli kuullut.
Tuntia myöhemmin hänelle tuotiin kirjelippu, jossa ei näkynyt kuninkaan nimikirjoitusta, mutta joka oli hänen käsialaansa.
»Älkää luulko, hyvä herra, että minua pelotellaan uhkauksilla.
Päätökseni on peruuttamaton.»
Dumouriez tarttui kynään ja kirjoitti vuorostaan:
»Sire, arvostelette minua huonosti, jos luulette minun turvautuvan moisiin keinoihin. Työtovereillani ja minulla on ollut kunnia kirjoittaa teidän majesteetillenne ja pyytää teitä suosiollisesti päästämään meidät puheillenne huomenna kello kymmenen aamupäivällä. Sitä odotellessa rukoilen teidän majesteettianne valitsemaan minulle seuraajan, joka sota-asiain osaston tärkeitten tehtävien vuoksi voisi jo neljänkolmatta tunnin kuluttua ryhtyä toimeensa, ja suomaan minulle eron.»
Hän lähetti sihteerinsä viemään tämän kirjeen, jotta saisi vastauksen sitä varmemmin.
Sihteeri odotteli puoliyöhön asti, ja vasta kellon yhtä käydessä hän palasi tuoden kirjeen, joka kuului:
»Otan vastaan ministerini huomenna kello kymmenen. Silloin voimme
puhella kirjeessänne mainituista asioista.»
Palatsissa valmisteltiin ilmeisesti vastavallankumousta. Sillä taholla oli tosiaan voimiakin, joihin saattoi luottaa.