»On pidettävä kiirettä.»
»Rientäkää siis! Kuningas myönsi juurikään minulle eron.»
De Romainvilliers harppasi portaille.
Kesäkuun 17 päivän aamulla tulivat Dumouriezin luo herrat Chambonnas ja Lajard. He saapuivat kuninkaan lähettäminä, Chambonnas noutamaan ulkoministerin ja Lajard sotaministerin salkkua.
Seuraavan päivän, 18:nnen, aamulla kuningas odotti luoksensa
Dumouriezia päättääkseen tämän kanssa tilit ja kuullakseen selonteon
eräistä salaisista menoeristä.
Kun hänen nähtiin ilmestyvän linnaan, arveltiin hänen palaavan
entiseen toimeensa, ja kaikki riensivät onnittelemaan häntä.
»Hyvät herrat», virkkoi Dumouriez, »kavahtakaa, sillä edessänne on mies, joka ei palaa, vaan joka lähtee. Olen tullut vain tekemään lopputiliä.»
Tungos haihtui hänen ympäriltään.
Muuan lakeija tuli tällöin ilmoittamaan, että kuningas odotti herra
Dumouriezia huoneessaan.
Kuningas oli juhlallisen vakava. Ilmaisiko se tahdonvoimaa vai oliko
se pettävää turvantunnetta?