»Odottakaa», kehoitti Santerre, »kunnes hetki lyö».
»Entä milloin hetki lyö?»
Santerre ei tiennyt, mutta hän vastasi umpimähkään:
»Olkaa huoleti, hyvät ystävät. Te saatte kyllä siitä ajoissa tiedon.»
Santerren seuralainen kumartui ratsunsa kaulan yli ja kuiskasi jotakin
miehille, jotka hän tunsi eräistä merkeistä, ja sanoi näille:
»Kesäkuun kahdeskymmenes, kesäkuun kahdeskymmenes, kesäkuun
kahdeskymmenes!»
Miehet hajaantuivat levittämään tätä tietoa. Kymmenen, parin-kolmenkymmenen askelen päässä heidän ympärilleen kertyi väkeä, ja suusta suuhun kulki viesti: »Kesäkuun kahdeskymmenes!»
Mitä tapahtuisi kesäkuun 20 päivänä? Ei tiedetty vielä, mutta
tiedettiin, että mainittuna päivänä tapahtuisi jotakin.
Niiden miesten joukossa, joille tämä määräpäivä tiedotettiin, oli
eräitä, jotka eivät ole vieraita tähänastisen kertomuksemme puitteissa.
Niitä oli ensinnäkin Saint-Huruge, jonka on nähty lähteneen Palais-Royalin puutarhasta lokakuun 5 päivän aamulla johtamaan ensimmäistä joukkoa Versaillesiin, Saint-Huruge, aviomies, joka ennen vuotta 1789 huomasi olevansa vaimonsa pettämä, sitten oli istunut Bastiljissa, päässyt vapaaksi heinäkuun 14:ntenä ja kosti aatelistolle ja kuninkuudelle kotoiset onnettomuutensa ja laittoman vangitsemisensa.